Yhä useammin joutuu pettymään uusiin elokuviin ja täten ehdotankin uusia yhä tarkempia varoituksia katsojille. Tässä muutama ehdotus Suomen elokuvasäätiölle, mikä tai kuka niitä elokuvia nyt ikinä luokitteleekaan täällä Suomen päässä:

Varoitus, saattaa sisältää äärettömän huonoja kohtauksia.
Varoitus, sisältää täyttää ...aa.
Varoitus, hukkaat aikaasi jos katsot tämän elokuvan, mene mieluummin ulos keinumaan.
Varoitus, mielenterveytesi voi järkkyä äärettömän surkeiden näyttelijäsuoritusten, halpahalli tehosteiden tai kliseisen juonen vuoksi.

    -Cor triste

En ole uskonut oikeuden toteutumiseen vuosiin. Kun elämä potkii päähän ja sitten yhtäkkiä se lopettaa riepotuksensa, usein tuppaa ajattelemaan, että kaikki kääntyy nyt parempaan päin. Sitä ehtiikin vain huokaista helpotuksesta, kunnes saa oikean suoran päin näköä, kiertopotkun takaraivoon ja taas mennään. Aina voi mennä huonommin ja tuppaa menemäänkin. Onhan minulla toki vielä kaksi tervettä kättä, jalat ja pääkin näyttää olevan tallella, vaikka kylmällä säällä rupeaakin kolottamaan oikeata kättä, päätä särkee usein ja ...
    Tässä maailmassa rehellinen ja oikeudenmukainen ihminen ei ole koskaan voittanut, saati saavuttanut mitään erikoisempaa yhteiskunnallista tai henkilökohtaista etuutta, ellei naiivia moraalista paremmuuden tunnetta lasketa. On toki poikkeuksiakin, mutta julkisuuteen tuodut "hyväntekijät" ovat yleensä saaneet katkeran lopun. Esimerkkinä ei kuitenkaan voida pitää mysteeristä herra X:ää (jonka ?aatanallinen tuotos ?indows on saastuttanut jo useita kotikoneita ja saanut useamman kuin yhden henkilön pinnan palamaan uskomattoman ärsyttävällä käyttöliittymällään), joka tosin lahjoittaa vuosittain suuria summia hyväntekeväisyyteen. Rahojaan herra X tuskin on kuitenkaan saanut altruistisen rehellisesti. Voinpi olla väärässäkin.
    Julkisesti "hyvää" ja "oikeutta" korostetaan, vaikka todellisuudessa kenelläkään meistä ei ole oikeutta heittää ensimmäistä kiveä. Kiviä ei kuitenkaan ole pahemmin säästelty. Erityisesti viihdeteollisuus on jakanut oikeuttaan yli-imelästi elokuvissaan ja sarjoissaan. Nyky-elokuvissa, erityisesti aasialaisissa sellaisissa on nykyään ruvennut näkymään kritiikkiä "hyvyys voittaa" asetelmalle. Miksi ihmeessä kaikkien länsimaisten leffojen "pahikset" ovat täysiä idiootteja ja häviävät aina viime hetkillä oman ylimielisyytensä takia. Perinteisesti "pahiksilla" on aina valtavasti resursseja ja kiero mieli käytössään, kun hyvyyttä puollustavalla partiopojalla on linkkuveitsi ja naurettavat moraalilliset rajoitukset. Miten maailman pahimman ja suurimman korporaation johtoon noussut huippuälykäs mies/nainen aina jotenkin menee ja potkaisee ämpäriä, kun kuvioihin astuu "goody goody good" pälli joka ei ole saavuttanut elämässään mitään. Helv... ei tässä elämässä oikeus toteudu.
    Miksi Hollywood suoltaa sellaista sontaa, rakkaudesta, ihmemaailmoista ja oikeudesta? Miksi jopa Aku Ankan pahat henkilöhahmot epäonnistuvat aina epärehellisissä suunnitelmissaan. Epätoivoinen yritys suojella ylityhmää kansaa, jottei se masennu ja lopeta kurjaa olemassaoloaan? Kuinka suuri onkaan se pienen lapsen pettymys, kun tämä huomaa ettei maailma olekaan sellainen kultainen kehto mihin hänet on turrutettu. Viihdeteollisuus kääntää kaiken päälaelleen, oikeus olevinaan toteutuu täydellisesti, eikä sitä ole kyseenalaistaminen, kun todellisuus onkin jotain aivan toista. Kaikki valkokankaalla hyvin, kaikki hyvin. Olkoot, eläkää valheessa ja pettykää pahemman kerran, mutta antakaa edes jumaliste sen Karhukoplankin joskus onnistua...

    -Cor triste

Mikä on sen mukavampaa kuin herätä aamulla aikaisin siihen, että joku haluaa kaupitella sinulle Matto-Magazinea tai vaikka kertaalleen käytettyjä turnipseja. Noh, ei vissiin pitäisi valittaa, koska työttömänä sitä saa yleensä nukkua pitkään, vaikka onhan ne muutaman tunnin yöunet, rasittavat tuplavuorot ja stressaavat tenttiviikot tuttuja minullekin. Mutta varmasti jokainen meistä on joutunut ainakin kerran elämässään tuon hermoja raastavan puhelinterrorin uhriksi ja varmasti myös muistelee suurella lämmöllä sitä orgastista kokemusta, kun vapaapäivänään joutui taivaltamaan ikuisuudelta tuntuvan matkan voidakseen vaientaa puhelimen taukoamattoman soiton.
    Puhelinmyyjät ovat yhtä rakastettavia kuin hirvikärpäset, enkä antaisi edes pahimman vihamieheni puhelinnumeroa suoramarkkinoinnin "ammattilaisille", tai niin no tiedähän tuota. Saan pääsäryn jo puhelinkeskustelusta joka kestää yli minuutin ja jos minulla joskus todetaan aivokasvain, niin oikeudessa nähdään samperin kaupustelijat.

    -Cor triste

Pakko nauraa asioille, jotka eivät ole edes näennäisesti hauskoja. Nauru muuttuu hysteeriseksi räkätykseksi ja sitä myötä myös jotenkin helpottavaksi, henkisesti puhdistavaksi kokemukseksi. Paikoillaan pysyminen ahdistaa ja raivostuttaa niin, että on pakko ruveta hyppimään ympäri seiniä vain paremman tekemisen puutteessa...
    Opiskellessaan tai tehdessään töitä tulee pian stressaantunut ja kahlittu olo. Pinnalle nousee halu olla vain rauhassa, kaukana kaikesta hiuksia harmauttavasta. Mitä vakituisemmin ja tunnollisemmin käyttää aikaansa näiden "pakollisten" asioiden hoitamiseksi, sitä suurempi on tarve rauhoittua edes hetkeksi. Viikonloput alkavat yleensä samalla kaavalla. Perjantaina ei tunnu mikään arkeen liittyvä kiinnostavan, sillä perjantai-ilta vietetään muissa merkeissä, toiset nollaten päänsä ja toiset vain huokaisemalla helpotuksesta ja kääriytymällä kotisohvan tuttuun ja turvalliseen vilttiin. Lauantaina hoidetaan yleisiä asioita, jotka ovat jääneet hoitamatta arkipäivinä. Sunnuntaina puolestaan harmitellaan maanantaita, silloinhan pitää taas palata arkeen. Viikonloppu on niin lyhyt aika, ettei silloin vielä ehdi tympääntyä vapaa-aikaansa. Viikonloppu ei kuitenkaan tarjoa riittävän pitkää eroa arjesta.
    Itse olen ollut jo pidemmän aikaa vapaalla, enkä ole saanut juurikaan mitään aikaan ja siitä voin syyttää vain itseäni. Ylenpalttinen makoilu ahdistaa, on niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa. En kykene rauhoittumaan edes hetkeksi, enkä kuitenkaan saamaan mitään luovaa ja kehittävää aikaan. Silti on pakko vain hakea jotain tekemistä, mikä useimmiten osoittautuu hedelmättömäksi ja jää kesken. Liekö maanis-depressio joka ajaa mielialasta toiseen, oravanpyörästä laiskuuden syövereihin. Miksi ihminen ei vain osaa tyytyä siihen mitä saa ja opi elämään hetkessä?

    -Cor triste

Ihmiset ovat yllättävän itsetuhoisia, eivätkä tunnu oppivan muiden ihmisten virheistä. Tv-uutiset, lehdet et cetera, tihkuvat paheksuntaa väkivaltaa ja moraalitonta yhteiskuntaa kohtaan. Milloin joku on ammuttu tai kuinka joku on onnistunut jäämään kiinni, kavallettuaan tuhansia euroja lattialankkumuseon varoista. Pahantekijöitä luonnollisesti odottaa rangaistus ja kansa tuomitsee heidät julkisesti bussipysäkeillä, kotonaan ja työpaikoillaan.
    Lainsäädännöllisesti voidaan määritellä, mikä on vakava rikos ja mikä ei. Laki käsittelee rikosta seuraamuksien tai mahdollisten seuraamuksien pohjalta, eikä laki puutu subjektiiviseen käsitykseen oikeasta ja väärästä, vaikka pyrkiikin määrittelemään sitä. Mikään ei siis sano yksiselitteisesti miten yksilö tuomitsee moraalillisesti väärintoimineen. Ei pitäisi olla kenellekään mitään uutta.
    Ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä tai eivät vain halua ymmärtää mahdollista yksilöiden moraalitajujen eroa. Tämä on todella itsetuhoisaa ja saattaa johtaa jopa väkivaltaiseen kuolemaan. Ovatko median hehkuttamat massamurhat ja suurrikokset turruttaneet ihmiset ajattelemaan, ettei tässä maailma ole irrationaalisuutta joka johtuu pienistä teoista tai tapahtumaketjuista. Pitääkö kaiken moraalittomuuden johtua aina ahneudesta tai vaikkapa vihasta? Mikä estää vaikkapa opiskelutoveriasi puukottamasta sinua ruokalassa, siksi että käytit turhan värikästä kieltä antaessasi suoran palautteen toverisi tämän päiväisestä toiminnasta. Kukaan järjissään oleva ihminen ei tekisi niin, mutta mikä estää niin tapahtumasta, hyvä tuuri? Se että et itse tekisi niin on mitä typerin perustelu. Näemme teot ja maailman ympärillämme kukin yksilöllisesti ja me myös reagoimme eri tavoin, jokainen toimii omalla "oikeaksi" tai oikeaksi katsomalla tavallaan.
    Voit toki päästä Pietarin puheille silläkin, että olit vain väärässä paikassa väärään aikaan. Huonoa tuuria, vissiinkin. Voit myös kerjätä itsellesi muutaman ilmanottoaukon lisää tai päätyä porsaiden karsinaan kilon paloina, ellet osaa lopettaa ajoissa. Mietippä seuraavan kerran ennen kuin huudat toiselle ihmiselle, mikä todellisuudessa estää toista tekemästä ja mitä. Jokainen ihminen voi, kykenee ja pystyy...
... toiset vain voivat, kykenevät ja pystyvät helpommin, jotkut jopa ilman erityisempää syytä.

    -Cor triste