En ole uskonut oikeuden toteutumiseen vuosiin. Kun elämä potkii päähän ja sitten yhtäkkiä se lopettaa riepotuksensa, usein tuppaa ajattelemaan, että kaikki kääntyy nyt parempaan päin. Sitä ehtiikin vain huokaista helpotuksesta, kunnes saa oikean suoran päin näköä, kiertopotkun takaraivoon ja taas mennään. Aina voi mennä huonommin ja tuppaa menemäänkin. Onhan minulla toki vielä kaksi tervettä kättä, jalat ja pääkin näyttää olevan tallella, vaikka kylmällä säällä rupeaakin kolottamaan oikeata kättä, päätä särkee usein ja ...
    Tässä maailmassa rehellinen ja oikeudenmukainen ihminen ei ole koskaan voittanut, saati saavuttanut mitään erikoisempaa yhteiskunnallista tai henkilökohtaista etuutta, ellei naiivia moraalista paremmuuden tunnetta lasketa. On toki poikkeuksiakin, mutta julkisuuteen tuodut "hyväntekijät" ovat yleensä saaneet katkeran lopun. Esimerkkinä ei kuitenkaan voida pitää mysteeristä herra X:ää (jonka ?aatanallinen tuotos ?indows on saastuttanut jo useita kotikoneita ja saanut useamman kuin yhden henkilön pinnan palamaan uskomattoman ärsyttävällä käyttöliittymällään), joka tosin lahjoittaa vuosittain suuria summia hyväntekeväisyyteen. Rahojaan herra X tuskin on kuitenkaan saanut altruistisen rehellisesti. Voinpi olla väärässäkin.
    Julkisesti "hyvää" ja "oikeutta" korostetaan, vaikka todellisuudessa kenelläkään meistä ei ole oikeutta heittää ensimmäistä kiveä. Kiviä ei kuitenkaan ole pahemmin säästelty. Erityisesti viihdeteollisuus on jakanut oikeuttaan yli-imelästi elokuvissaan ja sarjoissaan. Nyky-elokuvissa, erityisesti aasialaisissa sellaisissa on nykyään ruvennut näkymään kritiikkiä "hyvyys voittaa" asetelmalle. Miksi ihmeessä kaikkien länsimaisten leffojen "pahikset" ovat täysiä idiootteja ja häviävät aina viime hetkillä oman ylimielisyytensä takia. Perinteisesti "pahiksilla" on aina valtavasti resursseja ja kiero mieli käytössään, kun hyvyyttä puollustavalla partiopojalla on linkkuveitsi ja naurettavat moraalilliset rajoitukset. Miten maailman pahimman ja suurimman korporaation johtoon noussut huippuälykäs mies/nainen aina jotenkin menee ja potkaisee ämpäriä, kun kuvioihin astuu "goody goody good" pälli joka ei ole saavuttanut elämässään mitään. Helv... ei tässä elämässä oikeus toteudu.
    Miksi Hollywood suoltaa sellaista sontaa, rakkaudesta, ihmemaailmoista ja oikeudesta? Miksi jopa Aku Ankan pahat henkilöhahmot epäonnistuvat aina epärehellisissä suunnitelmissaan. Epätoivoinen yritys suojella ylityhmää kansaa, jottei se masennu ja lopeta kurjaa olemassaoloaan? Kuinka suuri onkaan se pienen lapsen pettymys, kun tämä huomaa ettei maailma olekaan sellainen kultainen kehto mihin hänet on turrutettu. Viihdeteollisuus kääntää kaiken päälaelleen, oikeus olevinaan toteutuu täydellisesti, eikä sitä ole kyseenalaistaminen, kun todellisuus onkin jotain aivan toista. Kaikki valkokankaalla hyvin, kaikki hyvin. Olkoot, eläkää valheessa ja pettykää pahemman kerran, mutta antakaa edes jumaliste sen Karhukoplankin joskus onnistua...

    -Cor triste